Skip to content

Minun tarinani

Minna Lähteenmäki

Kun luonnontieteilijästä tuli äiti

Olen aina ollut lukutoukka ja kiinnostunut luonnosta ja ihmiskehon toiminnasta. Halusin opiskella luonnontieteitä, koska niissä oli jotakin varmaa ja luotettavaa. Ajattelin lääketieteen ja tieteellisen tutkimustiedon olevan perimmäinen oikean tiedon lähde.

Opiskelin biotekniikkaa sekä insinöörin että molekyylibiologin näkökulmasta. Vaikka insinöörifysiikka ja solubiologia vaikuttivat ajoittain erikoiselta yhdistelmältä, tein työtä opiskeluaikana ja sen jälkeen yliopistossa lääketieteellisen tutkimuksen parissa.

Viisaiden sanojen mukaan lapset annetaan meille oppaiksi, ja näin kävi minunkin kohdallani: kaikki muuttui, kun sain lapsen.

Esikoinen oppaana uuteen

Tulin äidiksi syksyllä 2013, ja muistan tunteneeni jo sairaalassa epäilystä siitä, ettei kaikki ole hyvin. Halusin jäädä sairaalaan enkä viedä vauvaa kotiin, vaikka näennäisesti kaikki oli hyvin. Vielä tuolloin en luottanut äidinvaistooni, joka on osoittautunut uskomattomaksi voimavaraksi.

Poikani oli vastasyntyneestä saakka hyvin itkuinen, emmekä saaneet itkuun apua neuvolasta. Osteopatia auttoi häntä kuitenkin jonkin verran. Lopulta 3,5 kuukauden iässä saatu maitoallergiadiagnoosi vähensi jatkuvaa itkua ja yövalvomista, vaikkei poistanut niitä kokonaan.

2,5 kuukauden iässä poikani alkoi tavoitella leluja, mutta vain toisella kädellään. Kysyin neuvolassa ja yksityislääkärillä käsien toispuoleisuudesta, mutta asiaan ei otettu kantaa. Etsin itse tietoa, ja poikani lähestyessä 4 kuukauden ikää aloin ymmärtää, että jokin voi olla pahasti pielessä.

Seuraavasta lääkärineuvolasta meidät ohjattiinkin jatkotutkimuksiin, ja loputtomilta tuntuvien viikkojen jälkeen saimme diagnoosin. Poikani oli saanut jo sikiönä laajan aivoinfarktin, joka oli johtanut liikuntavammaan.

Olin siis ollut vastasyntyneen vauvani kanssa oikeassa. Jokin oli ollut koko ajan vialla.

Kuka vastaa lapseni hoidosta?

Pian diagnoosin jälkeen näin Facebookin vertaisryhmässä mainoksen Suomessa liki tuntemattomasta biomekaanisesta kuntoutuksesta nimeltä ABR. Tämä kuntoutusmenetelmä poikkesi täysin poikani pari kuukautta saamasta fysioterapiasta ja vaikutti hyvältä menetelmältä pojalleni.

Halusin kokeilla uutta kuntoutusmenetelmää, mutta uudessa elämäntilanteessa halusin myös lääkäreiltä tuen ratkaisuuni. Oletin luonnontieteiden ammattilaisena voivani keskustella lääkäreiden kanssa sujuvasti eri kuntoutusratkaisuista. Pettymykseni oli suuri, kun minua kehotettiin luottamaan lääkäreihin ja olemaan vain vanhempi.

Meille puhuttiin maailman laadukkaimmasta sairaanhoidosta, mutta silti poikani kuntoutuksesta aiottiin sivuuttaa menetelmä, joka pohjautui viimeisimpään tutkimustietoon ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Minuun iski valtava epäilys: eivätkö lääkärit tiedäkään, mikä minun lapselleni on parasta? Pitääkö minun itse tehdä päätös näin valtavassa asiassa?

Päädyin aloittamaan ABR-kuntoutuksen, enkä ole katunut hetkeäkään. Ratkaisullani oli kuitenkin suurempi merkitys. Menetin luottamukseni lääkäreiden ylivertaiseen tietoon. Ymmärsin, että minulla on vanhempana vapaus päättää kaikista lapseni hoitoratkaisuista. Samalla se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun myös vastaamaan itselleni näiden ratkaisujen seurauksista.

Olen lapseni paras asiantuntija

Siirtymä äidistä lapseni asiantuntijaksi ei ole ollut helppo polku. Olin pettynyt lääkäreihin ja terveydenhuoltojärjestelmämme jäykkyyteen. Samalla oli pelottavaa ottaa yksin vastuu hoitoratkaisuista. Jos jokin menisi pieleen, voisin syyttää vain itseäni.

Olisi ollut paljon helpompi tie tuudittautua ajatukseen, että joku muu tietää oikeat vastaukset ja ottaa vastuun, jos jokin menee pieleen. Sisäinen paloni muutokseen oli kuitenkin syttynyt, enkä halunnut enää palata vanhaan.

Ratkaisuna etsin tuekseni lääkäreitä ja muita ammattilaisia, jotka ymmärtävät ja käsittelevät ihmiskehoa kokonaisuutena. Näiden ammattilaisten kanssa voin keskustellen ja kyseenalaistaen etsiä meille parhaiten sopivat hoitomuodot.

Olen oman kehoni asiantuntija

Pian poikani diagnoosin jälkeen ymmärsin, etten enää voisi palata päivätöihini yliopistolle. Aloin myös kiinnostua ihmiskehon hyvinvoinnista kokonaisuutena, ja halusin siirtyä solumaljojen ääreltä hyvinvointialalle.

Keväällä 2015 loukkasin itseni arvostetun hyvinvointivalmennusyrityksen personal trainerin ohjauksessa. Kehoni oli pettänyt raskaassa harjoittelussa ja puolen vuoden valmennuksen jälkeen minulla oli suuri vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan ongelmia, joita poikani syntymän jälkeen ei ollut vielä ollut.

Aloin opiskella syvällisemmin kehon toimintaa ymmärtääkseni itse, miksi oma kehoni ei kestänyt saliharjoittelua. Törmäsin jo poikani kuntoutuksesta tuttuun biomekaniikkaan. Se on kokonainen oppiala, joka yhdistää fysiikan lait ihmiskehon rakenteisiin ja toimintoihin.

Yhtäkkiä näin sen edessäni. Tätähän minä olin opiskellut! Olin vihdoin maaperällä, joka oli minulle tuttu. Kaikki oli viimein selkeää.

Tietoa hakiessani löysin yhdysvaltalaisen Katy Bowmanin, joka tekee uraauurtavaa työtä biomekaanisen harjoittelun alalla edistääkseen ihmisten terveyttä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Hänen johtamansa Nutritious Movement Institute on myös kouluttanut terveydenhuollon ja hyvinvoinnin ammattilaisia ohjaamaan tätä erityistä kehonhuoltomenetelmää.

Sertifiointiohjelma avattiin joulukuussa 2015. Lyhyen harkinnan jälkeen päätin tehdä hypyn tuntemattomaan.

Vaikka sertifiointiopintoni ovat kattavat, pelkästään niiden varassa olisin jäänyt Suomessa hyvinvointiammattilaisen asemaan. Halusin kuitenkin enemmän. Halusin olla terveydenhuollon ammattilainen.

Siispä täydensin osaamistani hierojan ammattitutkinnolla. Nyt olen Valviran vahvistama terveydenhuollon ammattihenkilö ja työkalupakkini on Suomessa aivan ainutlaatuinen.

Vuosien matkan jälkeen löysin itseni

Poikani diagnoosista on pian viisi vuotta. Kun nyt ajattelen tuota aikaa, en voi olla liikuttumatta. Olin hukassa aivan uuden äärellä enkä tiennyt, mihin suuntaan lähteä.

Ajattelin vuosia, että urani on ohitse. Vielä vuosi sitten mietin, meneekö yliopistotutkintoni hukkaan uuden uravalintani myötä. Sitten kuulin sen: lapset annetaan meille oppaiksi.

Ymmärsin, että olin saanut oman oppaani jo kauan ennen hänen syntymäänsä. Omituinen tutkintoni, jossa yhdistin fysiikkaa ja solubiologiaa, oli juuri sitä, mitä tarvitsin ymmärtääkseni poikani kehoa ja auttaakseni häntä.

Myös oma loukkaantumiseni ja kuntoutumiseni oli tarpeen, jotta löysin oman intohimoni. Ennen kaikkea ymmärsin, että olemme kaikki itse vastuussa omasta ja lastemme hyvinvoinnista. Olipa kyse jokapäiväisestä liikkumisesta, ravitsevasta ruoasta tai terveydenhuollosta, emme voi ulkoistaa terveyttämme ja hyvinvointiamme muille.

Se ei kuitenkaan ole taakka, vaan valtava vapaus. Eikä matkaa tarvitse tehdä yksin.

Nyt on minun vuoroni auttaa sinua. Intohimoni on saada sinut voimaantumaan oman kehosi ja lapsesi asiantuntijana. Haluan auttaa sinua löytämään uusia näkökulmia ja perheellesi parhaiten toimivat ratkaisut.

Samalla annan kaiken oman osaamiseni ja kokemukseni, jotta löydät tasapainon perheesi terveyteen ja hyvinvointiin.

Gravidea | Minna Lähteenmäki

Minna Lähteenmäki

Gravidea

Puhelin: 040 5014 375
Email: minna@gravidea.fi

Gravidea

Tilaa uutiskirjeeni!

Please enter your name.
Please enter a valid email address.
Please check the required field.
Something went wrong. Please check your entries and try again.
Scroll To Top